Se on siinä
·
historia
·
johtokunta
·
toimintasuunni-
telma
·
yhteistyökumppa-
nit
·
jäsenyys
·
kannattajajäse-
nyys
·
säännöt
·
palaute
·
edut
·
Milanon Suomi-
koulu
·
Suomi-kirjasto ja
sen säännöt
·
Suomi-kuoro
·
suomen kielen
opetus aikuisille
·
lennot, majoitus,
ym.
·
kirjat
·
tapahtumat
·
tiedotteet
·
tapahtumat 2006
·
tapahtumat 2005
Webmaster:
Päivitetty 03.05.2006
© 2005 UH-W
Nämä sivut on tarkoitettu selattaviksi ensisijaisesti Microsoft Internet Explorer 4.0 tai sitä uudemmalla selaimella.
Se on siinä
02.05.2006 Radiodei
Milanoa sanotaan
neljän ämmän kaupungiksi. Maku, muotoilu, musiikki ja muoti ovat tämän
miljoonakaupungin tuntomerkkejä.
Voisi tähän lisätä vielä yhden suomalaisittain kiinnostavan ulottuvuuden.
Milanossa asuvat suomalaiset ovat näet perustaneet sinne Anna Kotinurmen
johdolla Mustikka-kuoron, joka laulaa juhlatilaisuuksissa,
jumalanpalveluksissa ja muutenkin virkistää ulkosuomalaisten elämää Italian
maassa.
Vappua edeltävänä sunnuntaina milanonsuomalaiset kokoontuivat Milanon
saksalaiseen kirkkoon perhemessuun. Mustikka-kuoro lauloi, suomalaiset
olivat hyvällä tuulella ja saarnassa pohdittiin suomalaisten ominaislaatua
ja menestymistä maailmalla. Viides ämmä tulee Milanolle siis
Mustikkakuorosta.
Milanonsuomalaisten kirkollinen elämä alkaa järjestäytyä vakituiselle
kannalle, tarkoitus on pitää suomalaisia jumalanpalveluksia ainakin pari
kertaa vuodessa, kerran huhtikuun lopulla ja toisen kerran lokakuun
puolivälissä. Ulkosuomalaisten hengellisen elämän hoito halutaan järjestää
kaikkialla siellä missä on suomalaisia. Kauempana kotimaisemista näyttää
myös sanannälkä ja yhteen tulemisen tarve kasvavan.
Tänä vapuntienoona Milanon mahtavassa tuomiokirkossa Duomossa järjestettiin
myös mahtava kirkollinen spektaakkeli, kun kaksi 1800-luvulla syntynyttä
kirkonmiestä julistettiin autuaaksi. Monsignor Luigi Biraghi (1801-1879) ja
Don Luigi Monza (1898-1954) saivat tämän autuaan sädekehän päänsä päälle
kannettavakseen. Torintäyteinen, parikymmentuhantinen seurakunta seurasi
Duomon eteen rakennetun ulkoilma-alttarin edessä tätä pyhää toimitusta.
Samalle paikalle kokoontuivat sitten päivää myöhemmin eli vapunpäivänä
työväenaatteen valtaamat ihmiset lippuineen ja vappujulistuksineen. Mutta
sellaista vappuinnostusta josta Suomessa olemme tottuneet toukokuun
ensimmäisenä nauttimaan, en ole missään maailmankolkalla ikinä havainnut.
Syntyy pakostakin sellainen kuva, että vain me suomalaiset olemme tosissaan
innostuneita vapunviettäjiä, tiedä häntä.
Ja onhan
vapullakin kirkollinen taustansa. Abbedissa Walborg antoi päivälle jo
700-luvulla nimensä. Ylioppilaat tekivät siitä 1800-luvulla kevätjuhlapäivän
ja työväki marssipäivänsä. Nyt kun aatteen palo alkaa hiipua ja
joukkovoimalla ei enää ole entisenlaista kysyntää, näyttää vastaavasti vapun
uskonnollinen puoli korostuvan. Ainakin Helsingissä Jeesus-marssijoita oli
tänä vappuna ennätyksellisen paljon, marssijonot kasvavat ja siitäkin voisi
iloisesti päätellä, että Jumala on jälleen kääntynyt kansansa puoleen uutta
luovana ja uutta innostusta tuovana.
Myös Joosefilla on vapunvietossa oma osuutensa. Paavi nosti hänet 1937
kommunismin vastaisen taistelun ja 1961 Vatikaanin toisen konsiilin
suojelijaksi. Vappuna korjataan siis Maria-keskeisen pyhän perheen statusta
perheen isän suuntaan.
Jos haluaa oppia tuntemaan ikuisuuden, on katseltava ympärillä avautuvaa
maailmaa silmiin. Paras tapa rakastaa Jumalaa, on rakastaa monia asioita.
Katso siis maailmaa suoraan silmiin, aivan kuten Jumala katsoo sinuun ja
lahjoittaa sinulle oman olemuksensa iloksi ja voimaksi.
Jumalaa ei voi ymmärtää, mutta hän itse ottaa yhteyttä meihin. Hän ilmoittaa
itsensä ja tulee meidän elämäämme. Se on siinä, sanoisi Antero Mertaranta.
Kristittyinä olemme vapaita, emme kenenkään alamaisia. Ja samaan aikaan
olemme sidottuja ja jokaisen alamaisia. Siinä se kristityn elämä: kyllä ja
ei samanaikaisesti.
Se on siinä.
Veli-Matti Hynninen