Suomalaiset naiset sillanrakentajina

· historia
· johtokunta
· toimintasuunni-
  telma
· yhteistyökumppa-
  nit

· jäsenyys
· kannattajajäse-
  nyys
· säännöt
· palaute

· edut
· Milanon Suomi-
  koulu
· Suomi-kirjasto ja
  sen säännöt
· Suomi-kuoro
· suomen kielen
  opetus aikuisille
· lennot, majoitus,
  ym.
· kirjat
· tapahtumat
· tiedotteet

· tapahtumat 2006
· tapahtumat 2005



 

Webmaster:

 

Päivitetty 19.03.2006

© 2005 UH-W

Nämä sivut on tarkoitettu selattaviksi ensisijaisesti Microsoft Internet Explorer 4.0 tai sitä uudemmalla selaimella.

Seminaari monikulttuurisista avioliitoista Helsingissä 20.5.2005

 Seminaarin iltapäivän ohjelmassa oli Ritva Viertola-Cavallarin pitämä seminaari, johon osallistui 19 henkilöä maailman eri puolilta. Vain kaksi osallistujista oli miehiä. Monikulttuurisista avioliitoista oli niin paljon keskusteltavaa, että oli vaikea pitää kiinni ohjelman alkuperäissuunnitelmasta.

Keskusteluryhmissä oli miellyttävä tunnelma. Oli mukavaa, kun sai verrata omia kokemuksiaan muiden kokemuksiin ja huomata, miten samanlaisia Välimerenmaiden ja Afrikan perhekulttuurit ovat. Oli kiva keskustella eri kulttuureissa asuvien suomalaista sukujuurta olevien henkilöiden kanssa.

Toisin kuin suomalaisessa yksilöyhteiskunnassa, esim. Italiassa asuvan on otettava huomioon koko ympäröivä yhteisö alkaen omasta puolisosta, hänen perheestään, ystävistään ja tuttavistaan. Suomessa asuva henkilö voi aika lailla heilua ja keinua miten haluaa, mutta täällä kaikki teot huomioidaan ja niistä puhutaan, olivatpa ne sitten hyviä tai pahoja. Isommissa kaupungeissa, joissa  naapureita ei juurikaan tunneta, voi olla hieman väljempää, mutta niissäkin on aika pitkälle otettava huomioon yhteisön mielipide, oli yhteisö sitten taloyhtiö tai pieni lähiö.

Yllämainittu koski lähinnä Välimerenmaiden aluetta ja Afrikkaa. Tosin myös Keski-Euroopassa asuvat, varsinkin pienissä kyläyhteisöissä elävät kokivat tilanteen olevan samankaltaisen, vain pienemmässä mittakaavassa.  Australiassa asuvat sen sijaan kokivat voivansa olla omia yksilöitä, aivan kuten Suomessa.

Keskusteluryhmien jälkeen seminaarin osanottajat jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän tehtävänä oli laatia monikulttuuriseen avioliittoon pyrkivän kymmenen käskyä/sääntöä. Toisessa ryhmässä, jossa minä itsekin olin, aloitimme monikulttuuriseen suhteeseen pyrkivän oppaan laatimisen.

Ryhmätyön aikana tuli ilmi, että pidettiin tärkeänä vaitiolovelvollisuuden alaisen tukijärjestön luomista. Jokaisen omakohtaisten kokemusten, jotka joskus ovat hyvinkin kipeitä ja arkoja, ei haluttaisi kantautuvan ihan joka korviin. Monilla oli ollut tästä epämiellyttäviä kokemuksia ja luottamus kanssaihmisiin oli siten laskenut. Se on erittäin surullista, kun otetaan huomioon, että meitä suomalaisia on ulkomailla varsin vähän ja hajalleen ripoteltuina. Hyvän ja luotettavan kontaktinverkon luominen ja ylläpitäminen on ulkomailla asuvalle miltei elinehto.

Ulkomaille muuttavan ja ulkomaalaisen kanssa suhteeseen aikovan olisi hyvä tietää jo alusta alkaen, mitä häneltä uudessa yhteisössä odotetaan. Rakkaus vain on kovin sokea. Olisi syytä selvittää, miten lasten kasvatus ja holhous eri maissa hoidetaan tai millaiset avio- ja avoliittolait ovat voimassa eri valtioissa. 
Entä sitten, jos suhde ajautuu kriisiin? Mistä ja miten etsiä apua? Onko tästä  otettava etukäteen selvää? Monen mielestä olisi hyvä ettei tarvitsisi soitella eri maiden konsulaatteihin, sillä vastaanotto yllämainittujen kyselyjen kera ei välttämättä ole kovin hyvä.

Suurta huomiota saivat osaltamme myös lapsikaappaukset. Ei pelkästään suomalaisten lasten kaappaukset ulkomaille vaan myös tilanteet, joissa suomalaiset kaappaavat omat lapsensa ja tuovat heidät takaisin Suomeen. Mitkä maat ovat allekirjoittaneet ja hyväksyneet lapsikaappauksiin soveltuvat sopimukset? Tämä olisi hyvä tietää ennen kuin muuttaa sellaiseen maahan, joka ei kyseisiä sopimuksia kunnioita, vaikka ei rakastuneena tähänkään juuri kiinnitä huomiota.

Mitkä ovat eri maissa lähimmäisen vastuut ja velvollisuudet? Olette varmaankin tietoisia siitä, että Italiassa vanhemmat ovat velvollisia lapsistaan aina siihen saakka. kunnes he tulevat yksin toimeen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos 35-vuotias lapsesi on työtön, on vanhempien velvollisuus taata hänelle katto pään päälle ja ruokaa vatsaan. Tämä ei Suomessa tulisi kuuloonkaan, siellähän juuri 18 vuotta täyttävät itse juoksevat kotoa pois synttärikakku suunpielessä ja kesken juhlien.

Entä sitten vastuu vanhemmasta väestöstä? Periaatteessa se kuuluu lapsille. Vaikka Italian laki ei pakotakaan lapsia huolehtimaan sairaista ja vanhoista vanhemmistaan, on yhteiskunnan ajattelutapa se, että joku perheenjäsen heistä huolehtii. Ainakin niin kauan kuin siihen kykenee. Vanhusten hoitopaikat ovat kovin vähissä ja niiden kuukausikustannukset ovat erittäin kalliit. Myös Italian laki tuntee lähimmäishoidon ja siitä voi saada pienen palkkion.

Suomalaiset naiset sillanrakentajina – teoksen laatiminen tulee olemaan kovan työn takana ja kaikki apu on tervetullutta. Varsinkin kommentit asioista, joita siihen tulisi laittaa. Tässä artikkelissa ei ole käsitelty kaikkia aiheita, sillä niitä kertyi noin nelisenkymmentä, mutta olen yrittänyt lyhyen muistini perusteella tuoda esille sen, mikä omasta mielestäni oli oleellisinta.

Kiitos Ritva Viertola-Cavallarille hyvin pidetystä seminaarista.

Saara Karhu
USP-yhdyshenkilö

Sivun alkuun