·
historia
·
johtokunta
·
toimintasuunni-
telma
·
yhteistyökumppa-
nit
·
jäsenyys
·
kannattajajäse-
nyys
·
säännöt
·
palaute
·
edut
·
Milanon Suomi-
koulu
·
Suomi-kirjasto ja
sen säännöt
·
Suomi-kuoro
·
suomen kielen
opetus aikuisille
·
lennot, majoitus,
ym.
·
kirjat
·
tapahtumat
·
tiedotteet
·
tapahtumat 2006
·
tapahtumat 2005
Webmaster:
Päivitetty 19.03.2006
© 2005 UH-W
Nämä sivut on tarkoitettu selattaviksi ensisijaisesti Microsoft Internet Explorer 4.0 tai sitä uudemmalla selaimella.
Raportti
”Muistatko vielä?
Muistihäiriöt tutkimuksen, hoidon ja arjen valossa”
Seminaarin puheenjohtaja, Suomi-seuran puheenjohtaja, USP:n puhemies,
ministeri Pertti
Paasio toivotti liki 60 osanottajaa tervetulleiksi.
Seminaarin avauspuheen piti Vuoden ulkosuomalaiseksi 2004 valittu toimittaja
Erkki Toivanen.
Valtiotieteen maisteri, Suomen tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin toimittajiin
lukeutuva Erkki Toivanen kertoi omasta ulkosuomalaisena elämisestään siitä
lähtien, kun hän aloitti toimittajan uransa BBC:n World Servicen
suomenkielisellä osastolla 1963.
Kuka heitä ymmärtää ja ketä he ymmärtävät?
Ruotsinsuomalaisten dementiaa sairastavien henkilöiden ongelmallinen hoito,
oli hoitotieteen professori Sirkka-Liisa Ekmannin
(Karolinska Institutet) tekemän tutkimuksen aiheena.
Neurologi Kati Juva
Helsingin Alzheimer-yhdistyksestä esitelmöi aiheesta
”Muistihäiriöt, tutkimus ja hoito” Suomessa.
Suomen Kotihoidon toimikunnan pääsihteeri, Tarja
Helameri, selvitti puheenvuorossaan kuntien järjestämän
kotihoidon mahdollisuuksia.
Helsingin Alzheimer-yhdistyksestä Kuntouttava kotimies
toiminta –projektin vetäjä, Taina
Andreev, esitteli kuvin, lauluin ja sanoin dementiapotilaiden
hoitomahdollisuuksia.
Ryhmätyöt jaettiin kuuteen osaan USP:n alueiden mukaan.
Aihe: Muistihäiriöisenä omassa asuinmaassani SWOT
–analyysiä hyödyntäen.
Välimerenmaiden, Afrikan ja Lähi-idän ryhmään osallistuivat Espanjan,
Italian, Marokon ja Ranskan edustajat.
Johtopäätös:
Suurimmissa ulkosuomalaissiirtokunnissa (Amerikat, Australia, Iso-Britannia,
Espanja, Ruotsi, Saksa) on senioritoiminta jo pitkälle hoidettu. Näissä
valtioissa palvelukodit ja vanhainkodit ovat jo nykypäivää jonotuslistoineen
ja osaksi suomea puhuvan hoitohenkilökunnan avustamana.
Hoitokotien perustaminen ja rahoitus on yleensä aloitettu vuosia kestäneillä
kolehtikeräyksillä ja tonttilahjoituksilla.
Suomen Merimieskirkko on mm. palkannut Hampuriin sosiaalikuraattorin, jonka
tehtävänä on ollut kaupungin seniori-ikäisten ja heidän
hoitomahdollisuuksien kartoitus ja toteutus.
Ruotsissa tiheillä suomalaisasutuksilla on joissakin sairaaloissa omat
suomalaiset osastonsa.
Espanja, jonne tunnetusti tuhannet suomalaiset seniorit matkustavat
viettämään osan vuodesta, tai muuttavat sinne pysyvästi eläkepäivikseen,
palvelukodit ovat jo käytäntö, kuten omat radiolähetykset, lehdet, koulut,
suomalaisen sairaanhoitohenkilökunnan oppilasvaihto jne.
Myös Italiassa suomalaisväestö ikääntyy, mutta olemme vielä seniorityössä
aivan ”lasten kengissä”. Meiltä puuttuu alkeellinenkin kartoitus maamme
seniori-ikäisistä. Tiedossamme on vain yksittäisten yhdistystemme seniorit,
mutta kuinka paljon heitä on kaikkiaan kuulumatta mihinkään
suomalaisyhteisöön, on arvoitus.
Olisikin syytä kehottaa kaikkia yhdistyksiämme aloittamaan selvitys ja
kartoitus alueellaan, ja järjestämään myös senioreille suunnattua opastusta
ja toimintaa.
Elämme täällä yleensä monikulttuurisessa avioliitossa, jolloin ongelmammekin
ovat hieman erilaiset kuin ulkomailla/ulkomaille muuttaneiden
suomalaispariskuntien. Esim. italialaisen puolison kuollessa ja muiden
perhesiteiden puuttuessa (lapset) saattaa nousta kysymys paluumuutosta
takaisin Suomeen.
Myös yksin tänne jääminen (ei vain seniori-iässä) saattaa aiheuttaa
ongelmia: oma mahdollinen sairaus ja siitä johtuva sosiaalinen
eristäytyminen, yksinäisyys, alkoholiongelmat jne. Kuka heistä pitää huolen?
Myös seniori-ikäisten verkostoitumista pitäisi edesauttaa.
Mikäli maassamme ulkosuomalaisseniorityön yhdyshenkilön nimeämistä ei
katsota aiheelliseksi (USP 2005, Seniorivaliokunta, aloite 48,
päätöslauselma: Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa ulkosuomalaisyhteisöjä
tutkimaan mahdollisuuksia omien alueittensa seniorityön yhteyshenkilön
nimeämiseksi. Lisäksi ulkosuomalaisparlamentti kehottaa puhemiehistöä ja
sihteeristöä jatkamaan ulkosuomalaisseniorityöhön suunnattujen
harjoitteluohjelmien ja projektien seurantaa ja pyrkimään
tarkoitustenmukaisten ja tarpeellisten ulkosuomalaisvanhustenhuoltomallien
kehittämiseen ja toteuttamiseen.), tulisi selvittää ainakin alueellisen
”ystävärenkaan, -piirin, -palvelun” tukitoiminnan perustamista.
Yleistä muistamisesta:
- Muistamattomuudella tarkoitetaan muistin pätkimistä henkilöllä, joka
kuitenkin selviytyy elämässään itsenäisesti. Varsinaista muistihäiriöstä ja
dementiasta on kyse silloin, kun muistin heikentyminen selvästi vaikeuttaa
jokapäiväistä elämää ja päivittäinen apu on tarpeen.
- Dementia on oireryhmä. Se johtuu aina jostakin sairaudesta, jonka
taustalla on jokin aivotoiminnan häiriö. Mitä varhaisemmin dementiaan
liittyvä muistihäiriö havaitaan, sitä tehokkaammin itse sairauteen voidaan
puuttua ja hidastuttaa dementiaan liittyviä eteneviä älyllisen ja henkisen
toiminnan häiriöitä.
Eri muistiprosessien muutokset ikääntymisessä:
- mieleen painaminen heikkenee
- muistissa säilyttäminen ei heikkene
- mieleen palautus käy työläämmäksi
- aloitteellisuutta ja ponnistelua vaativa toiminta heikkenee
- nimien ja tapahtumien palautus mieleen heikkenee
- vihjeisiin perustuva ja tunnistava palautus säilyy
- tilannetekijöiden vaikutus korostuu.
Etenevää muistihäiriötä tulisi epäillä, kun
- henkiset kyvyt alkavat heiketä
- selviytyminen itsenäisesti vaikeutuu
- ulkopuolisen avun tarve kasvaa
- laskut jäävät maksamatta
- annetut hoitomääräykset unohtuvat
- masentunut valittaa ymmärryskykynsä heikentymistä
- lähimmäinen on kuin eksyksissä
- apua ongelmiin haetaan kääntymällä yhä uusien asiantuntijoiden puoleen.
Muistihäiriö- ja dementiapotilaan perustutkimukset:
mm.
- esitietojen kartoitus, tiedot myös omaiselta tai hoitajalta
- älyllisen toimintakyvyn arviointi
- sosiaalisen toimintakyvyn arviointi
- mielialatekijöiden kartoitus
- peruslaboratoriotutkimukset
- aivojen peruskuvantaminen: pään tietokonetomografia tai magneettikuvaus
- täydentävät tutkimukset tapauskohtaisesti.
Varhainen taudin määrittäminen:
Kun ajoissa tunnistetaan, mistä muistihäiriöstä on kyse, parannettavissa
olevat häiriöt voidaan vielä hoitaa. Samoin voidaan korjata joitakin
toissijaisesti potilaan tilaa heikentäviä tekijöitä ja yleensäkin hidastaa
taudin etenemistä. Toinen yhtä tärkeä seikka on, että potilas saadaan
ajoissa hoitamaan käytännön asioitaan, esimerkiksi hankkimaan itselleen
toivomansa henkilön edunvalvojaksi.
Lähde: Erkinjuntti, Huovinen: Kun muisti pettää, WSOY, ISBN
9510285544
Raportoinut tilaisuuteen osallistunut
Maija Hilapuu-Mariani
CFM senioriyhdyshenkilö