|
|
|
|||
|
in italiano
Päivitetty 27.03.2006 © 2005 UH-W
Nämä sivut on tarkoitettu selattaviksi ensisijaisesti Microsoft Internet Explorer 4.0 tai sitä uudemmalla selaimella.
|
Tämä on kertomus milanolaisessa kirjakaupassa järjestetystä tapaamisesta kirjailija Arto Paasilinnan kanssa. Olin saanut siitä tiedon Club Finlandia Milanon ilmoituksesta. Kyseinen Feltrinellin kirjakauppa järjestää säännöllisesti tapaamisia kirjailijoiden ja yleisön kesken. Ilmeisesti se on koettu hyväksi myyntiä lisääväksi tavaksi.
Annalle, 11.5.2004 Arto Paasilinna
Italiaksi on käännetty viisi teosta Paasilinnan 35:n kirjan tuotannosta. Jäniksen vuosi oli ensimmäinen italiaksi käännetty teos. Se on vuodelta 1975 ja ilmestyi italiaksi vuonna 1994. Ostin juuri tuon "L'anno della lepre" ja uusimman "I veleni della dolce Linnea" (suoraan suomeksi käännettynä suloisen Linnean myrkyt mutta suomenkielisen kirjan nimi on "Suloinen myrkynkeittäjä"). Paasilinnan kustantaja Jorma Kaimio käänsi kirjailijan osuudet italiaksi ja kertoi kirjailijasta yleisesti. Valitettavasti Kaimion italian kieli ei aina ollut kieliopillisesti oikein. No, ei se mitään. Kyllä sitä ymmärsi. Välillä vain oli tosi hassuja virheitä. Feltrinelli-kirjakaupan pohjakerroksessa (katutason alapuolella) on kahvila, ja tämä tapahtuma järjestettiin sen tiloissa. Yleisöä oli paljon. Suomalaisia odotin enemmän, mutta toisaalta klo 18 on täällä vielä työaikaa, joten ei sinne helppo ollut kaikkien tulla. Minulle kirjakauppa oli ihanteellisen lähellä, menin 5-ratikalla neljä pysäkin väliä ja olin jo oikealla kadulla. Stefania ja Simona (Gigion isotäti ja tämän tytär) olivat tulleet kutsustani. Stefi kertoi lukeneensa mm. Leena Landerin teoksia "ymmärtääkseen paremmin minua suomalaista". Italialaisia keski-ikäisiä oli yleisöstä suurin osa, sekä tietysti toimittajia kameroineen. Paasilinna ja Kaimio olivat olleet viikonlopun Torinon kirjamessuilla ja eilen torinolaisessa koulussa puhumassa Jäniksen vuodesta, joka kuuluu italialaisen koulun lukemistoon ekologisena kirjana. Tilaisuus kesti yli tunnin, sillä Kaimion kertomuksen ja Paasilinnan haastattelun jälkeen yleisöllä oli paljon kysymyksiä. Joku kertoi Vatanen -fan clubista, jossa odotetaan jo Jäniksen vuoden 2. osaa. Lupsakasta ja rennosta Paasilinnasta pidettiin kovasti. Lopuksi hän jakoi nimikirjoituksia kirjoihin. Menekki näytti hyvältä! Olin viimeisten omistuskirjoitusten saajien joukossa ja sain puristaa kirjailijaa kädestä. Kerroin, että olen tutustunut koulussa Paasilinnaan. ”Maailman paras kylä” on se kirja, jonka olen lukenut moneen kertaan. Äidin lahjaksi antama kirja, kun sitä kouluun vaadittiin. Ainoa Paasilinna toistaiseksi, se on parhaillaan Albisolan kirjahyllyssä. Oli mielenkiintoista kuulla, miten Paasilinna työskentelee. Hän aloittaa uuden kirjan kirjoittamisen aina 1. syyskuuta. Jos se on lauantaina tai sunnuntai, hän odottaa ensimmäistä syyskuun arkipäivää aloittaakseen kirjoittamisen. Paasilinna työskentelee viisi päivää viikossa, ei koskaan la-su. Tekstiä syntyy tietokoneelle aamupäivisin 3:n tunnin ajan. Jos tekstiä ei ole syntynyt paljon, hän saattaa jatkaa iltapäivällä lounaan jälkeen. Muuten iltapäivät on omistettu sen pohtimiseen, mitä kirjoittaisi seuraavana päivänä = hän nukkuu! Ennen joulua Paasilinna jättää ensimmäisen versionsa kirjasta kustantajan luettavaksi. Seuraa pieni tauko, kun kustantaja lukee sitä ja kommentoi. Kevättalvella toinen versio, kolmas, jopa neljäs. Kirja on valmis lopullisesti kustantajalle toukokuussa. Kesä-, heinä- ja elokuu kesälomaa ja aineiston keräilyä. Tällä systeemillä kirjoja syntyy yksi per vuosi. Suomessa Paasilinnan kirja myy 100 000-150 000 kpl. Italiassa on Jäniksen vuotta myyty 90 000! Suomessa kriitikot kohtelevat Paasilinnaa kustantajan mukaan aika kaltoin, mutta ulkomailla kritiikki on positiivista. Ruotsissa on suorastaan kansanliike Paasilinnan tuotannon kääntämisen puolesta. Ranskassa ”Jäniksen vuosi” ilmestyi ensimmäisenä ulkomailla. Myös Saksa ja Italia ovat "paasilinnalaisia" maita. Paasilinna oli aikoinaan metsätyömies ja haaveili keveämmistä sisätöistä. Hän osasi kirjoittaa ja rupesi toimittajaksi. Omien sanojensa mukaan jokainen toimittaja haluaisi kirjoittaa kirjan. Voihan kirja elää jopa tuhansia vuosia, kun sanomalehti elää päivän. Kirjallinen palo johtaa kirjoittamiseen, se on kaikissa toimittajissa! Nykyään Paasilinna sahaa vain vähän huvikseen. Kyllä oli sitten mielenkiintoinen tiistai-ilta! Innostuin taas lukemaan lisää! Anna
|
|||